Semipaha darra

Pahempaakin on koettu mutta kyllä tää näitä en-enää-ikinä-juo-darroja. Kuvottaa ajatuskin eilen kumotuista kermalikööreistä, siidereistä ja lonkeroista. Kaks ensimmäistä kuulu mun juomalistaan vaan sen tähden, että rahattomana on pakko ottaa se, mitä saa.
Inhottaa tehdä yleiskuvaa mun elämäntavoista menneillä viikoilla, kuinka oon onnistunut juomaan, syömään ja polttamaan kaikki viimeisetkin pennoseni. Huomaan, että rahankäyttö painottuu vain ja ainoastaan nautintoaineiden käyttöön. Ruoka on mulle myös riippuvuutta aiheuttava nautintoaine.Jos niitä kännejä ei saa mistään, on vain pakko vetää ruokahumalat. Todellakin, viimeinen viikko on mennyt siinä, että koulussa on käyty vain jos on pakko. Samaten palavereissa. Muu aika on mennyt ryypätessä. Melkein hävettää myöntää. Ongelmahan on myös lihoaminen, vieläkin. Olen kyllä hoikassa kunnossa, voisi mennä silti paremmin. Kouluhommat roikkuu ja laskupinot kasvavat. Oon kyllä ajamassa itteeni huonoon paikkaan.
Voisi laittaa pisteen tälle touhulle. Joku roti pitää olla. Vois lähtee siitä että hallitsis rahankäyttöä hiukan. Sais lampun vaihdettuu olkkariin ja ehkä ostettua ne paristot siihen vaakaan.
Siirrytäämpä miesosioon!
Tulipa eilen eräs mies minua tervehtimään, juteltiin siinä ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä niin kuin normaalistikin, mutta tietäähän sen mihin se johtaa. Luultavasti tänään sama homma, kun se tulee tänne. Mitään seksiä enempää meillä ei ole. Enkä haluakaan. Se on niin jumalattoman hyvä siinä mitä se tekee, mutta minkään näköisiä älynlahjoja kyseiselle herralle ei ole suotu. Typeriä juttuja ja yksipuolista arviointikykyä. En tiedä voiko mieheltä odottaa että olisi molemmin puolin hyvä. eipä kaiketi, kun sellaista ei vielä ole tullut vastaan.