Maanantai on aina maanantai. Silloin kuulemma pitäisi aloittaa arki ja tarttua toimeen. Sitä tointa kyllä riittäisi, mutta siihen tarttumisen sijaan meikäläinen luentojen ohitse nukuttuaan tarttuu ylettömään määrään kahvia ja tupakkaa. Tietysti tarjottuna. ;) Illalla kuvioissa oli mukana myös tuttuun tapaan alkoholijuomat. Normaalisti tänään nautittu määrä olisi ollut täysin kohtuullinen, mutta koko päivän syömättömyyden johdosta muutamakin olut kihahtaa yllättävän nopeasti päähän. Nyt jo selvänä voikin pohtia, että tällä elämäntyylillä olen haudassa ennen kuin kolmeakymmentä täytän. Varsinkin, kun fiksuna tyttönä kotiin päästyäni laitan kunnon ruoat pöytään ja suoraan pöntöstä alas.
Huomenna olisi aamupalaveri, mutta viime palaveerauksen aikana mainitsin etten välttämättä saavu paikalle. Vähintään yhtä pirteää pärstää siellä kuitenkin näyttäisin, kuin tänä aamuna, kun kaveri ensimmäisenä minut nähdessään kysyi, onko minulla krapula vai olenko kipeä. Kumpaakaan ei ollut. Muuten vain olin koko yön leiponut ruokaa vessaan.
Harkitsen, josko hankkisi kaapissa olevalle vaa'alle vihdoin uudet paristot, niin voisin jollakin tavalla päästä jyvälle siitä, missä mennään painon suhteen. Peiliin kun ei pahemmin ole luottamista näin vääristyneiden omakuvien aikaan. On sitä joskus tullut pelleiltyä painonpudotuksen kanssa ja parhaimmillaan pudotin 13 kiloa puolen vuoden sisällä. Minulle laihduttaminen ei ole kovin vaikeaa, kun siihen paneudun. Aloittaminen on vain lähestulkoon yhtä ylitsepääsemätöntä kuin tenttikirjan avaaminen.
Tänään olen ollut jokseenkin kiltisti miesten suhteen. Olen kyllä iskenyt silmäni jo erääseen ja ilmaissut asian hänelle hyvin selkeästi. Päätin vain, ettei ole mitään järkeä ujostella vaan suoraa kohti, mitä siinä menettää? Varsinkin kun tiedän, että monelle muulle kelpaan. Jos ei herraa kiinnosta niin ei, siitä pitää vain päästä ylitse. Istuin sen asunnolla usean tunnin, katseltiin telkkaria. Kohtuullisen tylsää toimintaa. Olen pistänyt merkille, että kyseinen mies ei tee aloitetta, joskaan ei koskaan pistä vastaan. On sen kanssa useamman kerran päädytty kuhertelemaan, joka kerta mun aloitteesta. Tiedän, että hän pitää minusta, mutta tiedän myös että kumpikaan ei ole näillä näkymin kiinnostunut seurustelusta. Sopii mulle.
tosiaan tää maanantai, turha päivä. Pelkkää huomenna sitten-suunnittelua ja laiskottelua. Ei tästä päivästä mikään maailmanvalloittajafiilis jäänyt, mutta ehkäpä tässä vielä napataan itseä niskasta kiinni ja saadaan jotakin järkevää aikaiseksi..kuten sanottu: Huomenna sitten!
maanantai 23. marraskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti