Semipaha elämä

Semmone olo tuppaa tulemaan varsinkin näin maanantaiaamuisin. Koko viime viikko oli täyttä saamattomuutta ja kaikki hommat meni ihan mäkeen. JOS vaikka tällä viikolla jollekin jotain tekisi, eikä vain suunnittelisi tai keksisi mitä loistavimpia tekosyitä olla lukematta ja kirjoittamatta. Mä oon just niitä tyyppejä, jotka tunkee itsensä joka vitun paikkaan ja mahdollisimman isoihin tehtäviin ja sitte on kalenteri niin piukassa ettei henkeä saa, eikä aikasekskaan. Siks tälle päivälle on tiedossa pari tekstiä, yks käytännön kokeilu, ja hiukan luettavaa plus ehkäjosviitsin replojen opettelua. En ees koita saada kaikkea valmiiks, vaan tärkeintä on että saan aloitettua. Prkl, mä pystyn tähän!

Motivaatiota tarttis myös sillä laihismikälie-projektin saralla. Kovin vaikuttaisi siltä että olen just hyvä näin, mut kuitenki vaivaa, ja haluis olla vielä vähän pienempi. noh, JOS saisin ne paristot hankittua vaakaani, niin ehkä näen todellisuuden.

Nyt olen helvetin ahkera ja tunnollinen opiskelija ja lähden luennolle!

-----------------------------------------------------------------------------------

Voi helvetinvittusaatanaperkele ja kilinkellit! Anteeksi kielenkäyttöni, mutta todellakin paluu todellisuuteen oli hirvittävä, kun nuo paristot kävin ostamassa vaa'alleni. käsittämätöntä! 60 kg!! se on mulle niin hirvittävä luku! apua! olisko tuossa motivaatiota laihduttamiselle? taidan laittaa nyt sitten tuonne sivuun painon ja merkkaan, aina kun sitä onnistun pudottamaan... helevetin helevetti. Niin tosiaan en ole kovin pitkä ihminen, 163-senttinen, joten toi painon nousu on aika huima. Hyvä ettei itku päässyt kun sen painon näin.. luoja sentään.

Muutenkin harmittaa nyt yks mies, kun se tuntuis hiukan pompottelevan mua.. Tommosia kuuluis edes kattella. ja kouluhommat. niitäkin on miljoona. noooooh, onnistuisko positiivinen asenne tässä kohtaa? Nyt ei voi meinaa turvautua olueen. Petollinen juoma kyllä. Pakko pitää nyt joku ryyppylakko, kun kerran 1. menee rahat 2. työt kasaantuu 3. lihoan. Joskos rupeis pilveä sen sijaan, kun pakko olla aina niin päihtynyt, hah.

Semipaha darra

Pahempaakin on koettu mutta kyllä tää näitä en-enää-ikinä-juo-darroja. Kuvottaa ajatuskin eilen kumotuista kermalikööreistä, siidereistä ja lonkeroista. Kaks ensimmäistä kuulu mun juomalistaan vaan sen tähden, että rahattomana on pakko ottaa se, mitä saa.
Inhottaa tehdä yleiskuvaa mun elämäntavoista menneillä viikoilla, kuinka oon onnistunut juomaan, syömään ja polttamaan kaikki viimeisetkin pennoseni. Huomaan, että rahankäyttö painottuu vain ja ainoastaan nautintoaineiden käyttöön. Ruoka on mulle myös riippuvuutta aiheuttava nautintoaine.Jos niitä kännejä ei saa mistään, on vain pakko vetää ruokahumalat. Todellakin, viimeinen viikko on mennyt siinä, että koulussa on käyty vain jos on pakko. Samaten palavereissa. Muu aika on mennyt ryypätessä. Melkein hävettää myöntää. Ongelmahan on myös lihoaminen, vieläkin. Olen kyllä hoikassa kunnossa, voisi mennä silti paremmin. Kouluhommat roikkuu ja laskupinot kasvavat. Oon kyllä ajamassa itteeni huonoon paikkaan.
Voisi laittaa pisteen tälle touhulle. Joku roti pitää olla. Vois lähtee siitä että hallitsis rahankäyttöä hiukan. Sais lampun vaihdettuu olkkariin ja ehkä ostettua ne paristot siihen vaakaan.
Siirrytäämpä miesosioon!
Tulipa eilen eräs mies minua tervehtimään, juteltiin siinä ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä niin kuin normaalistikin, mutta tietäähän sen mihin se johtaa. Luultavasti tänään sama homma, kun se tulee tänne. Mitään seksiä enempää meillä ei ole. Enkä haluakaan. Se on niin jumalattoman hyvä siinä mitä se tekee, mutta minkään näköisiä älynlahjoja kyseiselle herralle ei ole suotu. Typeriä juttuja ja yksipuolista arviointikykyä. En tiedä voiko mieheltä odottaa että olisi molemmin puolin hyvä. eipä kaiketi, kun sellaista ei vielä ole tullut vastaan.

Maailmanvalloittajan maanantaipäivä

Maanantai on aina maanantai. Silloin kuulemma pitäisi aloittaa arki ja tarttua toimeen. Sitä tointa kyllä riittäisi, mutta siihen tarttumisen sijaan meikäläinen luentojen ohitse nukuttuaan tarttuu ylettömään määrään kahvia ja tupakkaa. Tietysti tarjottuna. ;) Illalla kuvioissa oli mukana myös tuttuun tapaan alkoholijuomat. Normaalisti tänään nautittu määrä olisi ollut täysin kohtuullinen, mutta koko päivän syömättömyyden johdosta muutamakin olut kihahtaa yllättävän nopeasti päähän. Nyt jo selvänä voikin pohtia, että tällä elämäntyylillä olen haudassa ennen kuin kolmeakymmentä täytän. Varsinkin, kun fiksuna tyttönä kotiin päästyäni laitan kunnon ruoat pöytään ja suoraan pöntöstä alas.

Huomenna olisi aamupalaveri, mutta viime palaveerauksen aikana mainitsin etten välttämättä saavu paikalle. Vähintään yhtä pirteää pärstää siellä kuitenkin näyttäisin, kuin tänä aamuna, kun kaveri ensimmäisenä minut nähdessään kysyi, onko minulla krapula vai olenko kipeä. Kumpaakaan ei ollut. Muuten vain olin koko yön leiponut ruokaa vessaan.
Harkitsen, josko hankkisi kaapissa olevalle vaa'alle vihdoin uudet paristot, niin voisin jollakin tavalla päästä jyvälle siitä, missä mennään painon suhteen. Peiliin kun ei pahemmin ole luottamista näin vääristyneiden omakuvien aikaan. On sitä joskus tullut pelleiltyä painonpudotuksen kanssa ja parhaimmillaan pudotin 13 kiloa puolen vuoden sisällä. Minulle laihduttaminen ei ole kovin vaikeaa, kun siihen paneudun. Aloittaminen on vain lähestulkoon yhtä ylitsepääsemätöntä kuin tenttikirjan avaaminen.

Tänään olen ollut jokseenkin kiltisti miesten suhteen. Olen kyllä iskenyt silmäni jo erääseen ja ilmaissut asian hänelle hyvin selkeästi. Päätin vain, ettei ole mitään järkeä ujostella vaan suoraa kohti, mitä siinä menettää? Varsinkin kun tiedän, että monelle muulle kelpaan. Jos ei herraa kiinnosta niin ei, siitä pitää vain päästä ylitse. Istuin sen asunnolla usean tunnin, katseltiin telkkaria. Kohtuullisen tylsää toimintaa. Olen pistänyt merkille, että kyseinen mies ei tee aloitetta, joskaan ei koskaan pistä vastaan. On sen kanssa useamman kerran päädytty kuhertelemaan, joka kerta mun aloitteesta. Tiedän, että hän pitää minusta, mutta tiedän myös että kumpikaan ei ole näillä näkymin kiinnostunut seurustelusta. Sopii mulle.

tosiaan tää maanantai, turha päivä. Pelkkää huomenna sitten-suunnittelua ja laiskottelua. Ei tästä päivästä mikään maailmanvalloittajafiilis jäänyt, mutta ehkäpä tässä vielä napataan itseä niskasta kiinni ja saadaan jotakin järkevää aikaiseksi..kuten sanottu: Huomenna sitten!

22.11.2009

Ihan täyttä jauhantaa on, että krapula olisi jollain tavalla luova olotila, mutta näköjään blogin pystyy luomaan hetken mielijohteesta. Tämä ihan sitä varten, että näin voin anonyymisti paljastaa muitakin piirteitä itsestäni. Minua pidetään hyvin sydämellisenä ja vähintäänkin sisäisesti kauniina ihmisenä, joka ymmärtää kaikkia, jonka tähden minulla on paljon ystäviä ja tuttavia. Tästä voidaankin tulla blogin nimenvalintaan akateeminen opportunisti, sekä käyttönimeeni Jessicapupu. Julkisesti paheksun opportunisteja, mutta totuus on että ole itse sellainen pahempaa laatua. Huomaan yhä useammin käyttäväni hyväksi ulkoisia avujani sekä miehiin että naisiin saadakseni tahtomani. Se on liian helppoa, sillä pukeutumiseni ja käytökseni ei koskaan ole missään nimessä ilmiselvää. En käytä mitään paljastavaa, enkä seuraa muotia intensiivisesti. Moneen paikkaan ja projektiin on päästy vain olemalla mahdollisimman kaunis ja ihana.

Siitä asti, kun pääsin "piireihin", olen ollut täysi juoppo. Pullo kallistuu kolmisen kertaa viikossa, ei vähemmän mutta joskus enemmän. Tämä tietysti lihottaa, varsinkin, jos samalla harrastaa pikaruokaa. Kiloja onkin tullut vajaa kymmenen vajaan vuoden aikana. Toki haluan säilyttää asemani suloisena pikku prinsessana, on pysyttävänä todellakin pikkuisena. vielä ei ole rajoja ylitetty, sillä vientiä on enemmän kuin koskaan ;)

Luultavasti tulen kirjoittamaan milloin mistäkin mielenliikahduksista, mahdollisesta laihduttamisesta, juopotteluistani ja miessekoiluista.

Kaikki paheksujat ja muut piilo-oman onnen onkijat: Tervetuloa!