tippuu tippuu

Uskaltauduin vaa'alle. olihan sitä jopa hiukan painoa tippunut! koko loman olen vain ryypännyt ja käryillyt. mutta ryyppytaktiikka on muuttunut siten, että olen jättänyt grillireissut sun muut väliin ja päätynyt jatkoille tosi pitkälle omasta kämpästä. eli käytännössä en syö ja joudun liikkumaan väkisin hehheh. Nyt onkin se vaikein edessä, sillä maanantaina alkaa taas arjen järkyttävä aherrus, mikä tarkoittaa sitä, että ruokahalu tulee kasvamaan PALJON.

Melkein pelottaa jo tämä miestouhu! Olen alkanut keskittyä olennaiseen, eli normaaliin ihmisten kanssa seurusteluun ja tanssimiseen, enkä flirttaile miesten kanssa niinkään. mutta ikäväkseni(?) joudun huomaamaan, että koko ajan saa olla irrottelemassa roikkuvia miehiä ja väistelemässä suudelmia. hah! Mulla ei taida olla pelkoa, etten jotakuta löytäisi.. niin ylimieliseltä kuin se kuulostaakin, niin taitaa olla vain totta. hämmentävää on, että en ole kasvonpiirteiltäni tai kurveiltani ollenkaan "täydellinen", mussa on paljon näkyviä virheitä, joten en kyllä tiedä mihin tää ns. lumovoima perustuu.

Täytyy kait toivoa, että nää häntäheikit ei ihastu muhun, että ei tule mustasukkaisuuksia ja särkyneitä sydämiä.

joulunjälkeistä

Mitään tietoa ei ole painosta! ei tietoa, voisko olla lihonnut tai kenties laihtunut? luultavasti samoissa painokuvioissa pyörin, näin näppituntumalla. En ole viitsinyt vaakaa seurata. enemmän peili on apuvälineenä. taikka ennemminkään en uskalla vaa'alle. :D

vaikka edellisen päivityksen tapahtumien käsittelyyn meni muutama päivä, niin enköhän ole taas oma sekainen itseni. en nostanut mitään syytettä. Juttelin eräänä ryyppy-yönä toisen näistä herrasmiesten kanssa, ja selvisi, että hän oli kantanut painavasti syyllisyyttä tapahtuneesta. Vakuutin hänelle kaiken olevan kunnossa, ja annoin anteeksi. Useamminkin häntä olen tavannut, ja olen ihan iloinen että välit ovat kunnossa, oikeastaan paremminkin. lähennyimme hiukan, ja juttu luistaa välillämme tuhat kertaa paremmin kuin ennen sitä ikävää yötä. Sitä kolmatta osapuolta en niin usein ole nähnyt, mutta eiköhän meilläkin ole välit ok. Vähän välillä mietityttää, olenko alentanut itseäni, ja antanut liian helposti anteeksi. mutta näin on nyt, ja tämä tuntuu ihan hyvältä.

Aiemmin myös olen puhunut pojasta, jota olin piiritellyt. eipä hänen suunnaltaan mitään uutta ole kuulunut, mutta asiaan varmaan vaikuttaa, että hän lähti joululomiksi toiselle paikkakunnalle, emmekä ole sen tähden pitäneet yhteyttä. Uusia miehiä tosin tuntuu tulevan taas vaihteen vuoksi joka raosta, ja taas voisin etsiä muististani sanan ei, sille kun olisi käyttöä. Ei vientini muiltakaan ole jäänyt huomaamatta, joten mustasukkaisia eksiä pari kappaletta on myös kintereilläni. Niiden kohdalla sana "ei" tulee oikeastaan jo kaupan hyllyltä. siitä näet ei seuraa mitään hyvää, sellaisesta eksän kanssa touhuamisesta.

Taitaa kovin vaikuttaa jakorasiameiningiltä tämä kaikki, mutta todellisuus on toinen. Enemmänkin olen piilobitch-ainesta, sillä pyörittäminen ilman seksuaalista kanssakäymistä on minulle helppoa. Lyhyesti sanoen: mä en anna. "antaminen" on mulle enemmän parisuhde-sisältöä. kaikki pyöritys tapahtuu niin viattoman huomaamattomasti, ettei kenellekään jää pahaa sanottavaa. hauskanpitoa vain. katsoa saa muttei koskea. mitenkäs muuten? viehätysvoimani katoasi jos panisin jokaista joka vastaan tulisi.

huonois

Iha heti ensimmäiseksi tähän sanon, että mitä ikinä kirjoitankaan, kirjoitan humalassa. kello on kahfdekSan aamulla, ja olen aivan vitullisessa jurrissa.. iltahan meni siinä: istuskellessa, baarissa käynnillä ja jatkoilla eräiden mieshenkilöiden luona pössytellessä. mä en tiedä, miks pilvi ei näyttäis tuntuvan koskaan mulla niinkun muilla. hyvä maku siinä sentään on..
voi olla että vihaan miehiä loppuelämäni osaksi tämän illan takia. ymmärrän vihdoin, että kaikki miehet ovat samanlaisia(niinku sitä en aiemmin olis tiennyt). nää kaks koitti mulle _kaikkea_ vaikka olin liian liian kännissä. yhdessä ja erikseen koittivat.. eivät loppuun asti saaneet onneksi mitään vietyä, mutta olo on kuvottava ja kamalaa tietää, että tulen olemaan noiden kanssa tekemisissä töiden puolesta hyvinkin paljon. toivon, että mulla joskus on niin paljon vaikutusvaltaa, että saisin päättää noiden onnen..

This in NOT what I had in mind...

Mulle tuli eilen kaksi treffikutsua! Mitä tää nyt meinaa? Mä oon niin huono sanomaan ei. Noi tapaukset on molemmat semmosia että ei kiinnosta pätkän vertaa. On niin raivostuttavaa, että ne kiinnostavat henkilöt on niin tavoittamattomissa. Joko varattuja taikka sitten niitä ei vain kiinnosta.. Hivelee itsetuntoa tietysti että pyydetään, kun on ollut aika kun yksikään mies ei edes katsonut mua päin.. Toinen ärsyttävä asia on, että menee ihastumiset ns. ristiin. Esimerkkinä minun tapauksessani, että joku mies tahtois tapailla mua, ja mä annan sille pakit. Myöhemmin ihastun kyseiseen henkilöön, eikä sillä ole enää mielenkiintoa. taikka tykästyn, tuo ihastuminen on nyt liian suuri sana, ehkä. Tätä ristiinihastumista on tapahtunut monesti. Kyllä mulle joku vähemmän tunnevammainen mies kelpaisi..

Mitä sitten se mahtaa meinata, että eilen painoin 57,2 kg ja tänään 57.6 kg, vaikken mitään ole edes syönyt suurta pillerikasaa lukuunottamatta. Harmillista.

Darrailua jälleen..

Ihan JÄÄTÄVÄ darra!! mutta koska muutamaan päivään en ole syönyt lähestulkoon mitään, niin kovin paljon ei tarvinnut juoda, että oli humalassa. lisäksi iltaan kuului ateria, oli näet hienot juhlat kyseessä. Onnistuin skippaamaan pääruoan ja söin vain kylmiä alkuruokia hyvin vähän. Salaattia ja sen sellaista

Darrapäivät yleensä on hirveä koettelemus, ettei söisi grillejä tyhjäksi, eikä tämäkään ole siinä suhteessa poikkeuksellinen päivä. Motivaatiota toi vaa'an lukema 57.2 kg.. Tosin se voisi olla myös masentava luku, koska tiedän olleeni niin paljon keveämpi.. lisäksi kun katselen eilisiä kuvia, niin en ole ollenkaan pahan näköinen kooltanikaan, mutta en yhtä hoikka kuin tahtoisin..

Nonnniin, nyt ei sitten taas ota miehistä tolkkusen tolkkua! Olin jo jättänyt taakse sen piirittämäni pojan. mutta nyt se käyttäytyy kummallisesti. Sanoo ettei kiinnosta mutta että kiinnostaa. Vaikuttaa tosi sitoutumiskammoiselta, hohhoijjaa. noh, jos sitä kiinnostaa niin ottakoon itse yhteyttä ja tehköön aloitteen. En ala roikkumaan.

taas maanantaita..

Ratkesin sitte kolmen päivän ryyppyputkeen. Jos mitään muuta en saanut, niin ainakin takaisin lähtöpisteeseen laihiksen kannalta. eli vaaka näytti viimeisenä darra-aamuna taas tasan 60 kg. Pikkasen vitutti, mutta eilisen ja tän päivän oon ollut kokonaan syömättä, ja äsken vaaka näytti 58,8 kg. katsotaan miten käy, kun tulee taas pian keskiviikko, mikä tarkoittaa lisää opiskelijabileitä. koitan pitää homman jotenkin kurissa. En jaksa enää tota oksentelua, se on niin kuvottavaa. Siitä tulee niin kovat itseinhot, että täytyy jotenkin nyt se lopettaa. Bulimia on niin syvältä ettei mitään järkeä!

Tenttejä on tulossa ja mä en saa millekään tehtyä mitään. Niin saamaton ja typerä olo että...! Lisäks piirittämäni poika ei ole kiinnostunut suhteesta, ei edes hauskanpitomielellä, joten sekin pistää harmittamaan. Nyt ei oikein mene mikään homma putkeen. Jostain tarvitsisin tsemppiä, että jaksan nousta ylös aamulla. Tämmösellä alituisella ryyppäämisellä on ikäviä vaikutuksia sekä fyysisesti että henkisesti. Kärsin puutostiloista ja tuppaa masentamaan. Miten sitä mahtais jaksaa..

3.12.09

Hah! Kuten painonseurantapalkkisysteemistä näkyy, tänään painoin aamulla 58.2 kg. Ihan järkky luku sekin, ja alan rauhoittumaan vasta kun pyöritään siinä 55-56 kilon paikkeilla. Mutta tääkin edistystä. Tavoite on silti alle 55 kg.
Yritin eilen olla syömättä niin hyvin kuin vain mahdollista. Mutta fakta on, että koulunkäynti (samaten töissä käynti) ei onnistu jatkuvassa nälässä. Ei ainakaan multa. Mikään ei suju kun maha kurnii ja lisäks alkaa hävettää. Joten koulussa menin ja söin. tosin koko päivänä en (käytännössä katsoen) sen jälkeen syönyt mitään. Käytännössä katsoen siksi, että kotiin päästyäni söin kyllä, mutta oksensin kaiken heti pois.

Onneksi liikun paljon. En varsinaisesti urheile, mutta harrastuksessani käytetään vartaloa paljon, ja muutenkin kuljen lähes joka paikkaan jalkaisin.

Eilen illalla olin yhdellä. JA TODELLAKIN VAIN YHDELLÄ. Yksi kalja hyvässä seurassa. Pyysin piirittämääni poikaa treffeille. Hän harkitsee. On kyllä kovin itsevarma olo tuon piirittämisen kanssa. Vähemmän itsevarma olo on siinä, että en tiedä todellakaan, mitä haluan... Mokailut tapahtuu mun tapauksessa yleensä siinä vaiheessa kun alan hätäilemään, joten otan rauhassa. Tässä on vielä hyvin aikaa antaa asioiden tapahtua. ;)