joulunjälkeistä

Mitään tietoa ei ole painosta! ei tietoa, voisko olla lihonnut tai kenties laihtunut? luultavasti samoissa painokuvioissa pyörin, näin näppituntumalla. En ole viitsinyt vaakaa seurata. enemmän peili on apuvälineenä. taikka ennemminkään en uskalla vaa'alle. :D

vaikka edellisen päivityksen tapahtumien käsittelyyn meni muutama päivä, niin enköhän ole taas oma sekainen itseni. en nostanut mitään syytettä. Juttelin eräänä ryyppy-yönä toisen näistä herrasmiesten kanssa, ja selvisi, että hän oli kantanut painavasti syyllisyyttä tapahtuneesta. Vakuutin hänelle kaiken olevan kunnossa, ja annoin anteeksi. Useamminkin häntä olen tavannut, ja olen ihan iloinen että välit ovat kunnossa, oikeastaan paremminkin. lähennyimme hiukan, ja juttu luistaa välillämme tuhat kertaa paremmin kuin ennen sitä ikävää yötä. Sitä kolmatta osapuolta en niin usein ole nähnyt, mutta eiköhän meilläkin ole välit ok. Vähän välillä mietityttää, olenko alentanut itseäni, ja antanut liian helposti anteeksi. mutta näin on nyt, ja tämä tuntuu ihan hyvältä.

Aiemmin myös olen puhunut pojasta, jota olin piiritellyt. eipä hänen suunnaltaan mitään uutta ole kuulunut, mutta asiaan varmaan vaikuttaa, että hän lähti joululomiksi toiselle paikkakunnalle, emmekä ole sen tähden pitäneet yhteyttä. Uusia miehiä tosin tuntuu tulevan taas vaihteen vuoksi joka raosta, ja taas voisin etsiä muististani sanan ei, sille kun olisi käyttöä. Ei vientini muiltakaan ole jäänyt huomaamatta, joten mustasukkaisia eksiä pari kappaletta on myös kintereilläni. Niiden kohdalla sana "ei" tulee oikeastaan jo kaupan hyllyltä. siitä näet ei seuraa mitään hyvää, sellaisesta eksän kanssa touhuamisesta.

Taitaa kovin vaikuttaa jakorasiameiningiltä tämä kaikki, mutta todellisuus on toinen. Enemmänkin olen piilobitch-ainesta, sillä pyörittäminen ilman seksuaalista kanssakäymistä on minulle helppoa. Lyhyesti sanoen: mä en anna. "antaminen" on mulle enemmän parisuhde-sisältöä. kaikki pyöritys tapahtuu niin viattoman huomaamattomasti, ettei kenellekään jää pahaa sanottavaa. hauskanpitoa vain. katsoa saa muttei koskea. mitenkäs muuten? viehätysvoimani katoasi jos panisin jokaista joka vastaan tulisi.

huonois

Iha heti ensimmäiseksi tähän sanon, että mitä ikinä kirjoitankaan, kirjoitan humalassa. kello on kahfdekSan aamulla, ja olen aivan vitullisessa jurrissa.. iltahan meni siinä: istuskellessa, baarissa käynnillä ja jatkoilla eräiden mieshenkilöiden luona pössytellessä. mä en tiedä, miks pilvi ei näyttäis tuntuvan koskaan mulla niinkun muilla. hyvä maku siinä sentään on..
voi olla että vihaan miehiä loppuelämäni osaksi tämän illan takia. ymmärrän vihdoin, että kaikki miehet ovat samanlaisia(niinku sitä en aiemmin olis tiennyt). nää kaks koitti mulle _kaikkea_ vaikka olin liian liian kännissä. yhdessä ja erikseen koittivat.. eivät loppuun asti saaneet onneksi mitään vietyä, mutta olo on kuvottava ja kamalaa tietää, että tulen olemaan noiden kanssa tekemisissä töiden puolesta hyvinkin paljon. toivon, että mulla joskus on niin paljon vaikutusvaltaa, että saisin päättää noiden onnen..

This in NOT what I had in mind...

Mulle tuli eilen kaksi treffikutsua! Mitä tää nyt meinaa? Mä oon niin huono sanomaan ei. Noi tapaukset on molemmat semmosia että ei kiinnosta pätkän vertaa. On niin raivostuttavaa, että ne kiinnostavat henkilöt on niin tavoittamattomissa. Joko varattuja taikka sitten niitä ei vain kiinnosta.. Hivelee itsetuntoa tietysti että pyydetään, kun on ollut aika kun yksikään mies ei edes katsonut mua päin.. Toinen ärsyttävä asia on, että menee ihastumiset ns. ristiin. Esimerkkinä minun tapauksessani, että joku mies tahtois tapailla mua, ja mä annan sille pakit. Myöhemmin ihastun kyseiseen henkilöön, eikä sillä ole enää mielenkiintoa. taikka tykästyn, tuo ihastuminen on nyt liian suuri sana, ehkä. Tätä ristiinihastumista on tapahtunut monesti. Kyllä mulle joku vähemmän tunnevammainen mies kelpaisi..

Mitä sitten se mahtaa meinata, että eilen painoin 57,2 kg ja tänään 57.6 kg, vaikken mitään ole edes syönyt suurta pillerikasaa lukuunottamatta. Harmillista.

Darrailua jälleen..

Ihan JÄÄTÄVÄ darra!! mutta koska muutamaan päivään en ole syönyt lähestulkoon mitään, niin kovin paljon ei tarvinnut juoda, että oli humalassa. lisäksi iltaan kuului ateria, oli näet hienot juhlat kyseessä. Onnistuin skippaamaan pääruoan ja söin vain kylmiä alkuruokia hyvin vähän. Salaattia ja sen sellaista

Darrapäivät yleensä on hirveä koettelemus, ettei söisi grillejä tyhjäksi, eikä tämäkään ole siinä suhteessa poikkeuksellinen päivä. Motivaatiota toi vaa'an lukema 57.2 kg.. Tosin se voisi olla myös masentava luku, koska tiedän olleeni niin paljon keveämpi.. lisäksi kun katselen eilisiä kuvia, niin en ole ollenkaan pahan näköinen kooltanikaan, mutta en yhtä hoikka kuin tahtoisin..

Nonnniin, nyt ei sitten taas ota miehistä tolkkusen tolkkua! Olin jo jättänyt taakse sen piirittämäni pojan. mutta nyt se käyttäytyy kummallisesti. Sanoo ettei kiinnosta mutta että kiinnostaa. Vaikuttaa tosi sitoutumiskammoiselta, hohhoijjaa. noh, jos sitä kiinnostaa niin ottakoon itse yhteyttä ja tehköön aloitteen. En ala roikkumaan.

taas maanantaita..

Ratkesin sitte kolmen päivän ryyppyputkeen. Jos mitään muuta en saanut, niin ainakin takaisin lähtöpisteeseen laihiksen kannalta. eli vaaka näytti viimeisenä darra-aamuna taas tasan 60 kg. Pikkasen vitutti, mutta eilisen ja tän päivän oon ollut kokonaan syömättä, ja äsken vaaka näytti 58,8 kg. katsotaan miten käy, kun tulee taas pian keskiviikko, mikä tarkoittaa lisää opiskelijabileitä. koitan pitää homman jotenkin kurissa. En jaksa enää tota oksentelua, se on niin kuvottavaa. Siitä tulee niin kovat itseinhot, että täytyy jotenkin nyt se lopettaa. Bulimia on niin syvältä ettei mitään järkeä!

Tenttejä on tulossa ja mä en saa millekään tehtyä mitään. Niin saamaton ja typerä olo että...! Lisäks piirittämäni poika ei ole kiinnostunut suhteesta, ei edes hauskanpitomielellä, joten sekin pistää harmittamaan. Nyt ei oikein mene mikään homma putkeen. Jostain tarvitsisin tsemppiä, että jaksan nousta ylös aamulla. Tämmösellä alituisella ryyppäämisellä on ikäviä vaikutuksia sekä fyysisesti että henkisesti. Kärsin puutostiloista ja tuppaa masentamaan. Miten sitä mahtais jaksaa..

3.12.09

Hah! Kuten painonseurantapalkkisysteemistä näkyy, tänään painoin aamulla 58.2 kg. Ihan järkky luku sekin, ja alan rauhoittumaan vasta kun pyöritään siinä 55-56 kilon paikkeilla. Mutta tääkin edistystä. Tavoite on silti alle 55 kg.
Yritin eilen olla syömättä niin hyvin kuin vain mahdollista. Mutta fakta on, että koulunkäynti (samaten töissä käynti) ei onnistu jatkuvassa nälässä. Ei ainakaan multa. Mikään ei suju kun maha kurnii ja lisäks alkaa hävettää. Joten koulussa menin ja söin. tosin koko päivänä en (käytännössä katsoen) sen jälkeen syönyt mitään. Käytännössä katsoen siksi, että kotiin päästyäni söin kyllä, mutta oksensin kaiken heti pois.

Onneksi liikun paljon. En varsinaisesti urheile, mutta harrastuksessani käytetään vartaloa paljon, ja muutenkin kuljen lähes joka paikkaan jalkaisin.

Eilen illalla olin yhdellä. JA TODELLAKIN VAIN YHDELLÄ. Yksi kalja hyvässä seurassa. Pyysin piirittämääni poikaa treffeille. Hän harkitsee. On kyllä kovin itsevarma olo tuon piirittämisen kanssa. Vähemmän itsevarma olo on siinä, että en tiedä todellakaan, mitä haluan... Mokailut tapahtuu mun tapauksessa yleensä siinä vaiheessa kun alan hätäilemään, joten otan rauhassa. Tässä on vielä hyvin aikaa antaa asioiden tapahtua. ;)

Semipaha elämä

Semmone olo tuppaa tulemaan varsinkin näin maanantaiaamuisin. Koko viime viikko oli täyttä saamattomuutta ja kaikki hommat meni ihan mäkeen. JOS vaikka tällä viikolla jollekin jotain tekisi, eikä vain suunnittelisi tai keksisi mitä loistavimpia tekosyitä olla lukematta ja kirjoittamatta. Mä oon just niitä tyyppejä, jotka tunkee itsensä joka vitun paikkaan ja mahdollisimman isoihin tehtäviin ja sitte on kalenteri niin piukassa ettei henkeä saa, eikä aikasekskaan. Siks tälle päivälle on tiedossa pari tekstiä, yks käytännön kokeilu, ja hiukan luettavaa plus ehkäjosviitsin replojen opettelua. En ees koita saada kaikkea valmiiks, vaan tärkeintä on että saan aloitettua. Prkl, mä pystyn tähän!

Motivaatiota tarttis myös sillä laihismikälie-projektin saralla. Kovin vaikuttaisi siltä että olen just hyvä näin, mut kuitenki vaivaa, ja haluis olla vielä vähän pienempi. noh, JOS saisin ne paristot hankittua vaakaani, niin ehkä näen todellisuuden.

Nyt olen helvetin ahkera ja tunnollinen opiskelija ja lähden luennolle!

-----------------------------------------------------------------------------------

Voi helvetinvittusaatanaperkele ja kilinkellit! Anteeksi kielenkäyttöni, mutta todellakin paluu todellisuuteen oli hirvittävä, kun nuo paristot kävin ostamassa vaa'alleni. käsittämätöntä! 60 kg!! se on mulle niin hirvittävä luku! apua! olisko tuossa motivaatiota laihduttamiselle? taidan laittaa nyt sitten tuonne sivuun painon ja merkkaan, aina kun sitä onnistun pudottamaan... helevetin helevetti. Niin tosiaan en ole kovin pitkä ihminen, 163-senttinen, joten toi painon nousu on aika huima. Hyvä ettei itku päässyt kun sen painon näin.. luoja sentään.

Muutenkin harmittaa nyt yks mies, kun se tuntuis hiukan pompottelevan mua.. Tommosia kuuluis edes kattella. ja kouluhommat. niitäkin on miljoona. noooooh, onnistuisko positiivinen asenne tässä kohtaa? Nyt ei voi meinaa turvautua olueen. Petollinen juoma kyllä. Pakko pitää nyt joku ryyppylakko, kun kerran 1. menee rahat 2. työt kasaantuu 3. lihoan. Joskos rupeis pilveä sen sijaan, kun pakko olla aina niin päihtynyt, hah.

Semipaha darra

Pahempaakin on koettu mutta kyllä tää näitä en-enää-ikinä-juo-darroja. Kuvottaa ajatuskin eilen kumotuista kermalikööreistä, siidereistä ja lonkeroista. Kaks ensimmäistä kuulu mun juomalistaan vaan sen tähden, että rahattomana on pakko ottaa se, mitä saa.
Inhottaa tehdä yleiskuvaa mun elämäntavoista menneillä viikoilla, kuinka oon onnistunut juomaan, syömään ja polttamaan kaikki viimeisetkin pennoseni. Huomaan, että rahankäyttö painottuu vain ja ainoastaan nautintoaineiden käyttöön. Ruoka on mulle myös riippuvuutta aiheuttava nautintoaine.Jos niitä kännejä ei saa mistään, on vain pakko vetää ruokahumalat. Todellakin, viimeinen viikko on mennyt siinä, että koulussa on käyty vain jos on pakko. Samaten palavereissa. Muu aika on mennyt ryypätessä. Melkein hävettää myöntää. Ongelmahan on myös lihoaminen, vieläkin. Olen kyllä hoikassa kunnossa, voisi mennä silti paremmin. Kouluhommat roikkuu ja laskupinot kasvavat. Oon kyllä ajamassa itteeni huonoon paikkaan.
Voisi laittaa pisteen tälle touhulle. Joku roti pitää olla. Vois lähtee siitä että hallitsis rahankäyttöä hiukan. Sais lampun vaihdettuu olkkariin ja ehkä ostettua ne paristot siihen vaakaan.
Siirrytäämpä miesosioon!
Tulipa eilen eräs mies minua tervehtimään, juteltiin siinä ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä niin kuin normaalistikin, mutta tietäähän sen mihin se johtaa. Luultavasti tänään sama homma, kun se tulee tänne. Mitään seksiä enempää meillä ei ole. Enkä haluakaan. Se on niin jumalattoman hyvä siinä mitä se tekee, mutta minkään näköisiä älynlahjoja kyseiselle herralle ei ole suotu. Typeriä juttuja ja yksipuolista arviointikykyä. En tiedä voiko mieheltä odottaa että olisi molemmin puolin hyvä. eipä kaiketi, kun sellaista ei vielä ole tullut vastaan.

Maailmanvalloittajan maanantaipäivä

Maanantai on aina maanantai. Silloin kuulemma pitäisi aloittaa arki ja tarttua toimeen. Sitä tointa kyllä riittäisi, mutta siihen tarttumisen sijaan meikäläinen luentojen ohitse nukuttuaan tarttuu ylettömään määrään kahvia ja tupakkaa. Tietysti tarjottuna. ;) Illalla kuvioissa oli mukana myös tuttuun tapaan alkoholijuomat. Normaalisti tänään nautittu määrä olisi ollut täysin kohtuullinen, mutta koko päivän syömättömyyden johdosta muutamakin olut kihahtaa yllättävän nopeasti päähän. Nyt jo selvänä voikin pohtia, että tällä elämäntyylillä olen haudassa ennen kuin kolmeakymmentä täytän. Varsinkin, kun fiksuna tyttönä kotiin päästyäni laitan kunnon ruoat pöytään ja suoraan pöntöstä alas.

Huomenna olisi aamupalaveri, mutta viime palaveerauksen aikana mainitsin etten välttämättä saavu paikalle. Vähintään yhtä pirteää pärstää siellä kuitenkin näyttäisin, kuin tänä aamuna, kun kaveri ensimmäisenä minut nähdessään kysyi, onko minulla krapula vai olenko kipeä. Kumpaakaan ei ollut. Muuten vain olin koko yön leiponut ruokaa vessaan.
Harkitsen, josko hankkisi kaapissa olevalle vaa'alle vihdoin uudet paristot, niin voisin jollakin tavalla päästä jyvälle siitä, missä mennään painon suhteen. Peiliin kun ei pahemmin ole luottamista näin vääristyneiden omakuvien aikaan. On sitä joskus tullut pelleiltyä painonpudotuksen kanssa ja parhaimmillaan pudotin 13 kiloa puolen vuoden sisällä. Minulle laihduttaminen ei ole kovin vaikeaa, kun siihen paneudun. Aloittaminen on vain lähestulkoon yhtä ylitsepääsemätöntä kuin tenttikirjan avaaminen.

Tänään olen ollut jokseenkin kiltisti miesten suhteen. Olen kyllä iskenyt silmäni jo erääseen ja ilmaissut asian hänelle hyvin selkeästi. Päätin vain, ettei ole mitään järkeä ujostella vaan suoraa kohti, mitä siinä menettää? Varsinkin kun tiedän, että monelle muulle kelpaan. Jos ei herraa kiinnosta niin ei, siitä pitää vain päästä ylitse. Istuin sen asunnolla usean tunnin, katseltiin telkkaria. Kohtuullisen tylsää toimintaa. Olen pistänyt merkille, että kyseinen mies ei tee aloitetta, joskaan ei koskaan pistä vastaan. On sen kanssa useamman kerran päädytty kuhertelemaan, joka kerta mun aloitteesta. Tiedän, että hän pitää minusta, mutta tiedän myös että kumpikaan ei ole näillä näkymin kiinnostunut seurustelusta. Sopii mulle.

tosiaan tää maanantai, turha päivä. Pelkkää huomenna sitten-suunnittelua ja laiskottelua. Ei tästä päivästä mikään maailmanvalloittajafiilis jäänyt, mutta ehkäpä tässä vielä napataan itseä niskasta kiinni ja saadaan jotakin järkevää aikaiseksi..kuten sanottu: Huomenna sitten!

22.11.2009

Ihan täyttä jauhantaa on, että krapula olisi jollain tavalla luova olotila, mutta näköjään blogin pystyy luomaan hetken mielijohteesta. Tämä ihan sitä varten, että näin voin anonyymisti paljastaa muitakin piirteitä itsestäni. Minua pidetään hyvin sydämellisenä ja vähintäänkin sisäisesti kauniina ihmisenä, joka ymmärtää kaikkia, jonka tähden minulla on paljon ystäviä ja tuttavia. Tästä voidaankin tulla blogin nimenvalintaan akateeminen opportunisti, sekä käyttönimeeni Jessicapupu. Julkisesti paheksun opportunisteja, mutta totuus on että ole itse sellainen pahempaa laatua. Huomaan yhä useammin käyttäväni hyväksi ulkoisia avujani sekä miehiin että naisiin saadakseni tahtomani. Se on liian helppoa, sillä pukeutumiseni ja käytökseni ei koskaan ole missään nimessä ilmiselvää. En käytä mitään paljastavaa, enkä seuraa muotia intensiivisesti. Moneen paikkaan ja projektiin on päästy vain olemalla mahdollisimman kaunis ja ihana.

Siitä asti, kun pääsin "piireihin", olen ollut täysi juoppo. Pullo kallistuu kolmisen kertaa viikossa, ei vähemmän mutta joskus enemmän. Tämä tietysti lihottaa, varsinkin, jos samalla harrastaa pikaruokaa. Kiloja onkin tullut vajaa kymmenen vajaan vuoden aikana. Toki haluan säilyttää asemani suloisena pikku prinsessana, on pysyttävänä todellakin pikkuisena. vielä ei ole rajoja ylitetty, sillä vientiä on enemmän kuin koskaan ;)

Luultavasti tulen kirjoittamaan milloin mistäkin mielenliikahduksista, mahdollisesta laihduttamisesta, juopotteluistani ja miessekoiluista.

Kaikki paheksujat ja muut piilo-oman onnen onkijat: Tervetuloa!